Toimittajan työ on yhtä aikaa seikkailu ja opintomatka. Asetin itselleni tavoitteen kirjoittaa 316 artikkelia, ja sen jälkeen pysähtyä pohtimaan suurta kysymystä: kumpaan suuntaan maapallo oikeasti pyörii? Matka on alkanut, mutta millaiseen suuntaan se vie – ja onko journalismi itsessään liian vanhoillinen ja pinttynyt toimiala?
Kun aloitin tämän kirjoitusmatkan, päätin, että määränpäätä ei voi tavoittaa ilman selkeää tavoitetta. Siksi valitsin luvun 316. Se ei ollut sattuma, vaan jonkinlainen lähtökohta oman ajattelun ja ammatillisen kasvun mittaamiselle. Jokainen artikkeli on uusi askel kohti jotain suurempaa – ei vain määränpäätä, vaan myös oivallusta itsestäni ja ympäröivästä maailmasta.
Journalismi on aina kiehtonut minua, mutta samalla olen alkanut pohtia, onko ala muuttumassa vai onko se jämähtänyt paikalleen. Onko journalismi mediatoimiala, jossa vanha osaaminen hallitsee liiaksi ja estää uuden ajattelun? Kirjoitusteni kautta haluan ottaa tästä selvää. Miten voin omalla tekemiselläni vaikuttaa siihen, että journalismi ei ole vain menneisyyteen nojaavaa tarinankerrontaa, vaan jotain, mikä vastaa tämän päivän haasteisiin ja tarpeisiin?
316 artikkelin jälkeen aion pysähtyä ja pohtia hetken. Pohdinta ei kuitenkaan liity pelkästään kirjoittamiseen, vaan myös siihen, miten näen maailman ja tämän alan, jota opiskelen. Maapallo pyörii akselinsa ympäri, mutta mihin suuntaan sen pitäisi pyöriä, jotta kaikki olisi kohdallaan? Tämä kysymys symboloi minulle paljon: se kuvastaa pohdintaa omasta suunnastani toimittajana ja ihmisenä, sekä siitä, missä journalismin pitäisi liikkua.
Kirjoittaminen ei ole pelkkää faktojen keräämistä ja välittämistä, vaan myös tapaa luoda tarinoita, jotka saavat lukijan pysähtymään. Tässä prosessissa jokainen uusi juttu vie minut kohti hetkeä, jolloin voin astua sivuun ja katsoa, mitä olen saanut aikaan – ja samalla kääntää katseeni suurempaan kysymykseen: onko journalismi muuttumassa, vai pyöriikö se, kuten maapallo, yhä vain vanhojen kaavojen ympärillä?
Teksti ja kuva: Mikko Tarkiainen
