Marraskuu Varsinais-Suomessa on jatkunut märkänä, leutona ja synkkänä. Mustaa on riittämiin tarjolla. Ei siinä mitään, musta on tyylikäs taustaväri, mutta mustan rinnalle on löydettävä muitakin sävyjä (harmaankaan sävyt eivät riitä). Sain ilokseni kutsun mieskuoro Eugan ja urkuri Pétur Sakarin ranskalaisen musiikin konserttiin Turkuun. Marraskuuni siis jatkui kuorotunnelmissa (ks. pyhäinpäivän Requiem). Konsertin pääteos oli Maurice Duruflén Messe Cum Jubilo op. 11. En ole musiikikriitikko – en kykene enkä pyri analysoimaan iltaa kriitikon tavoin; en esitä huomioita liian hitaista tai nopeista tempoista (tiedättekö; suomen kieli elää ja voi Lue loppuun →