Päivää, saammeko esittää teille muutaman kysymyksen?

Viisikot vai Tiinat?        – Viisikot.

Anna vai Kotiliesi?        – Kotiliesi.

Klassikko vai uutuus?         – Klassikko.

Vesi vai maito?         – Vesi tietenkin.

Kahvi vai tee?        – Tee!!

I.B. Singer vai Chagall?        – Chagall.

Prokofjev vai Stravinsky?     – Stravinsky. Tosin kirjoittaisin sen mieluummin i-loppuisena.

Wagner vai Brahms?        – Wagner.

Tarzanit vai Annat?       – No pistitpä pahan.

Ryijy vai täkänä?         –  Täkänä.

Täkänä/EHProosa vai lyriikka?       – Proosa. Lue loppuun

Koivu ja tähti

Koivu ja tähti

Veli ja sisar löytävät vihdoin kotiin!

Hyvää Topeliuksen päivää! Kirjailija, lehtimies, historian professori, kansallinen suurmies Sakari Topelius syntyi 14. päivä tammikuuta 1818, ja kuten kansakunnaan kaapinpäällysten kohdalla on tapana, on hänen syntymäpäivänsä merkitty allakkaan nimikkopäiväksi. Mutta kuka lukee Topeliusta?

Lue loppuun

Teatteria vallatussa talossa

Harrastuspohjalta toimiva, ammattilaisjohtoinen Salon teatteri on tuonut tänä syksynä lavalleen iloisen ja energisen nuorisoryhmän. Arto Niemisen kirjoittama näytelmä ”NyyrokCity – Puljusta Pulpukkaan” kuvaa käsiohjelman mukaan 1970-luvun salolaisnuorten elämää ja tunnelmia ”pysähtyneisyyden aikakaudessa”, Kekkosen Suomessa, pikkukaupungissa josta haaveillaan päästävän pois. Ilo oli aistia nuorten esittäjien innostusta. Harmi vaan, että teksti ei ole esittäjiensä arvoinen. Lue loppuun

Kotitila, kotitalo

Olen aika huono kirjabloggari. Sen kerran kun varaan kiireen keskellä aikaa blogijutun kirjoittamiselle, en löydä sitä kirjaa, josta oli tarkoitus esittää mietteitä. Koska kuitenkin olen oman blogini päätoimittaja, annan itselleni luvan kirjoittaa siitä huolimatta. Kirja löytyy jossain vaiheessa.

Olisin halunnut esitellä enoni Johannes Silvaniemen omakustannekirjan, jossa kerrotaan hänen ja siis myös oman äitini kotitilasta Moinsalmella Savonlinnassa. Entisinä aikoina Moijinhovina tunnetun talon historiassa on värikkäitä vaiheita, mielenkiintoisia ihmisiä ja tietenkin heijastuksia kunkin aikakauden yleisestä historiasta. Johannes-enoni hallitsee kertomisen taidon parhaaseen savolaiseen tapaan. Lue loppuun

Kesällä kerran – kesäteatterissa Kangasniemellä

Ilonalaiset ovat valinneet kesänäytelmäkseen Marita Kärkkäisen komedian Pumppuasema, teksti on kirjoittamisen opettajanakin työskennelleen tekijänsä kahdeksas komedia. Esityspaikkana on kunnantalon yhteydessä oleva Kangasniemi-sali. Marita Kärkkäinen on myös ohjannut esityksen. Omasta mielestäni hyviä valintoja molemmat, niin teksti kuin paikkakin. Näytelmä ei siis ole sitä tavanomaista puskakomediaa, joka takuuvarmasti naurattaa suurinta osaa yleisöstä, mutta joka yhtä takuuvarmasti karkottaa osan potentiaalista yleisöä – sitä on jo nähty yllin kyllin (myös sitä lajia, että muutoin hyvään tekstiin ympätään vaikkapa juoneen kuulumattomia vitsejä ja kännihoipertelua). Komedia kyseessä kyllä on. Kuten hyvään klassiseen draamaan kuuluu, alkupuolella esitellään monta erillistä, jopa irrallisen oloista teemaa, jotka sitten lopussa nivoutuvat nätisti yhteen. Lue loppuun

Mökkilukemista

Mökillä hakataan halkoja, pumpataan kaivosta vettä, kammetaan kiviä paikasta toiseen, niitetään kaislikkoa, pilkotaan puita, pestään ikkunoita. Ja keitetään uusia perunoita, lämmitetään saunaa, uidaan ja nukutaan.

Mökillä myös istutaan rantakalliolla, tuijotetaan merta, seurataan lintuja, kuunnellaan transistoriradiosta vähän mitä sattuu, ollaan vaan ja muistellaan menneitä kesiä ja ihmisiä.

Kyllä mökillä myös luetaan. Kirjahyllyssä on jotain sekalaista sinne vuosikymmenien aikana kertynyttä. Kassissa mukana mantereelta saareen kulkeutuu toki myös uutta. Näkyy vain olevan niin, että tuulensuunnan ja -voimakkuuden sekä aallokon olomuodon seuraaminen vie helposti voiton kirjainten virrasta. Ja hyönteisten vetovoima! Kalliolla taakkaansa kuljettava muurahainen vie lukijan huomion helposti; Toni Morrison ja Veikko Huovinen unohtuvat, kun mustaoranssit pikku korennot kisaavat kirjanlukijan vieressä heinikossa. Lue loppuun

Liikaa kirjoja

Kaikki kirjat 5 euroa/kappale!” Houkuttelevaako? Kenties, jos tarjolla on jokin teos, jonka hankkimista on pitkään suunnitellut. Mutta oikeastaan tuo mainoslause tekee minut alakuloiseksi. Kirja on vain kulutushyödyke muiden joukossa: ostetaan kun halvalla saa, ehkä luetaan, hylätään ja unohdetaan kun se lakkaa kiinnostamasta.

Kirja-ale/EHOheisessa kuvassa näkyvän tarjouskyltin kuvasin kännykällä eilen lauantaina 23.3. Jyväskylän kirjamessuilla. Uskaltauduin toisille kirjamessuilleni siten perustellen, että Jyväskylän tapahtuma on pienimuotoisempi kuin massiivinen tungos, jonka ekakerrallani Helsingissä kymmenkunta vuotta sitten koin – ja että kun muuten jo olen Jyväskylässä mainittuna päivänä, olisi tyhmää jättää piipahtamatta. Ja pitäähän lukuihmisen kai olla kiinnostunut siitä, mitä alalla tapahtuu, olla ajan hermolla? Ensimmäinen ja kymmenen vuoden ajaksi ainoaksi jäänyt kirjamessukokemukseni tosin osoitti senkin, että useimmat kirjailijat ovat mielenkiintoisempia nimenomaan kirjojensa takana kuin estradilla. Lue loppuun

Parasta talvessa

Parasta talvessa on valoisa lumi. Parasta talvessa on lumen perunajauhoinen narske huopikkaiden alla.

Vallin takana/EH

Täällä lumivallin takana on varsin turvallinen olo.

Parasta talvessa on aavistus sen päättymisestä. Kauheinta talvessa on pelko sen päättymisestä: pitäisikö tässä alkaa taas heräillä? Pitäisikö minun jotakin?

***

Lukeilla ja käsillä tällä hetkellä:

Patti Smith: Ihan kakaroita (2010, suom. Antti Nylén, WSOY, 2010)

Jan Blomstedt: Heinistä kuunnellessa (WSOY 2006)

Ernest Hemingway: Nuoruuteni Pariisi (1964, suom. Jouko Linturi, WSOY 1984)

Juha Seppälä: Mr. Smith (WSOY 2012)

Friedrich Schiller: Naiivista ja sentimentaalisesta runoudesta (1800, suom. Henriikka Tavi, Tutkijaliitto 2008)

Kirsi Vainio-Korhonen: Ujostelemattomat. Kätilöiden, synnytysten ja arjen historiaa (WSOY 2012)

Hakusattumia

Ohikulkijan kirjeitä olen julkaissut nyt vuoden ajan. Blogin yksivuotissyntymäpäivän kunniaksi heittäydyn fiktiiviseksi.

En kuitenkaan aivan täysin fiktiiviseksi. Olen nimittäin mielenkiinnolla seurannut minkälaisilla hakulauseilla blogiini osutaan. Oheisissa fiktiivisissä tuokiokuvissa, puolenminuutinnovelleissa, olen näitä hakulauseita käyttänyt lähtökohtana keksinnälleni. Lukijalle annan tehtävän sepittää kuvia eteenpäin: minkälaisia ovat oheisten fiktiivisten henkilöiden reaktiot, kun sinisellä kirjoitettu hakusana on tuottanut osuman tähän blogiin?

Kristallimalja, kipsilintu ja viinakoira/EH

___________________________________________________________

Marja O. (49 v.)

Se pianisti, se oli upea. Ihana dokumentti telkkarissa. Todellinen taiteilija. Minä olisin ymmärtänyt. Minä olisin rakastanut. Auttanut ja tukenut ja kaiken anteeksi antanut. Hoitanut. Olisin kyllä. Tämä halusi rakastaa ja tehdä taidettaan, mutta ei häntä ymmärretty. Kummallisen kevyitä nuo naiset.

Ei minuakaan – ei minuakaan ymmärretä. Onneksi on musiikki. Sanoin sille naapurin miehellekin että en minä tuollaista renkutusta kuuntele. Minä kuuntelen musiikkia. Mozartia ja – ja Bachia. Ja Vivaldia!

Huomenna rupean kirjoittamaan runoja.

Pakko saada lisää tietoa tästä pianistista. Kiehtova. Mikä persoona!

glenn gloud seksuaalisuus

________________________________________________________________________

Lue loppuun

Punajuuria keitellessä

Keltaisen talon joulutunnelmaa

Keltaisen talon joulutunnelmaa

Pakkasta on 25 astetta, taivas on kuulas ja puut ovat verhoutuneet kuuraharsoon. Talo metsän keskellä on lämmin ja täynnä elämää, epätavallisen täynnä ääntä ja touhua. Keittiössä keitetään punajuuria, perunoita, porkkanoita, raivataan tilaa torttujen leipomiselle; joku vielä syö aamiaista kello yksitoista aamupäivällä. Samalla väitellään siitä, mikä olisi kohtuullinen palkka Helsingin kaupunginjo Lue loppuun