Puutarhaunia

Kesän 2014 kukkailoa

Tsinnia ja sen ihailija kesältä 2014

Tammikuu on sopivaa aikaa ottaa puutarhakirjat esille. Syksyllä ei voi, koska on ensinnäkin toivuttava päättyneen kesän puuhista (itselleni tavallisesti iskee puutarhaväsymys siinä vaiheessa vuotta, kun pitäisi vielä saattaa valmiiksi kasvukauden viimeiset työt) ja toisekseen loppusyksystä, alkutalvesta, vuoden pimeimpänä aikana, kevät ja kesä ovat vain abstrakteja käsitteitä, joita ei auta miettiä liian syvällisesti…

Ajauduin viime viikolla kirjakauppaan, ja vaikka räikeät alekyltit hiljaa huokailivat niskaani lausetta ”älä osta mitään, älä osta mitään, sulla on hyllyt täynnä, sulla on hyllyt täynnä…” päädyin kuitenkin kaksi kirjaa kainalossani kassalle. Toinen lahjaksi (vajaa viisi euroa) ja toinen itselleni (vajaa kymmenen euroa). Tuli ostettua sitten taas yksi puutarhakirja. Lue loppuun

Kirjatoukka puutarhassa

Toisella kymmenellä ollessani ajattelin aikuisuuden onnen olevan sitä, että ei tarvitse kitkeä. Äiti komensi kotona siistimään salaattirivejä – jotka eivät onnekseni pitkiä olleet – isoäiti, äitini kotikonnuilla, komensi meitä keskenkasvuisia loputtoman pitkiltä tuntuvien perunarivien ojentamiseen. Kesäkuumalla rinnepellolla se oli totista työtä. Perunoista selvittyämme oli vuorossa pionipenkkien kitku. Kaikesta tuosta ajattelin vapautuvani  saavuttaessani vähitellen täyden itsemäärämisoikeuden ajankäyttööni. Äidiltä joskus menin kasvimaan työvelvollisuutta piiloonkin, ja tietysti: kirjan kanssa. Lue loppuun