Mökkilukemista

Mökillä hakataan halkoja, pumpataan kaivosta vettä, kammetaan kiviä paikasta toiseen, niitetään kaislikkoa, pilkotaan puita, pestään ikkunoita. Ja keitetään uusia perunoita, lämmitetään saunaa, uidaan ja nukutaan.

Mökillä myös istutaan rantakalliolla, tuijotetaan merta, seurataan lintuja, kuunnellaan transistoriradiosta vähän mitä sattuu, ollaan vaan ja muistellaan menneitä kesiä ja ihmisiä.

Kyllä mökillä myös luetaan. Kirjahyllyssä on jotain sekalaista sinne vuosikymmenien aikana kertynyttä. Kassissa mukana mantereelta saareen kulkeutuu toki myös uutta. Näkyy vain olevan niin, että tuulensuunnan ja -voimakkuuden sekä aallokon olomuodon seuraaminen vie helposti voiton kirjainten virrasta. Ja hyönteisten vetovoima! Kalliolla taakkaansa kuljettava muurahainen vie lukijan huomion helposti; Toni Morrison ja Veikko Huovinen unohtuvat, kun mustaoranssit pikku korennot kisaavat kirjanlukijan vieressä heinikossa. Lue loppuun

Tie Tampereelle

Ei, en ole lukenut Suomen sisällissodan historiaa. Olen ihan oikeasti menossa Tampereelle, kuuntelemaan musiikkia. Ja millaista? Ihan peräti tällaista nykyaikaista taidemusiikkia.

Mutta hei, nykytaidemusiikkihan on vaikeaa. Se on sellaista elitististä plimputtelua. Eihän sillä ilmaista mitään tunteellista. Se koostuu jostain tietokonemallinnetuista systeemeistä, joilla ei ole tarkoituskaan ilmentää mitään inhimillistä, vaan pikemminkin vain esittäjiensä virtuositeettia. Kaksitoistasäveljärjestelmä?! Mitäs säveltämistä se on kun ei ole mitään melodiaa eikä säännöllistä rytmiäkään. Ei nykytaidemusiikista ole mitään iloa. Ei musiikinystävälle, saati tavalliselle veronmaksajalle. Lue loppuun